Potilaan hoidossa kommunikaatio potilaan ja omaisten kanssa on keskeistä. On tärkeää, että potilas saa puhua äidinkieltään, jotta potilaalle syntyy turvallisuuden tunne.
Päihtynyt 14-vuotias tyttö tulee kotiin illalla. Hän on ollut ulkona kavereidensa kanssa. Vanhemmat huolestuvat lapsensa voinnista. Tyttö on silminnähden päihtynyt, oksentelee eikä reagoi kunnolla puhutteluun. Vanhemmat soittavat 112. Ensihoito tulee kohteeseen.
E1: Hyvää iltaa, olemme ensihoidosta. Tulimme katsomaan Åsaa.
O: Hei! Tulkaa sisälle. Åsa on kylpyhuoneessa. Mennään sinne.
E1: Hei Åsa, ensihoitaja tässä, millainen vointi sinulla on?
P: Huono.
E1: Osaatko kertoa meille, mitä olet ottanut?
P: Alkoholia.
E1: Oletko ottanut jotain muuta kuin alkoholia?
P: En tiedä, ehkä jotakin lääkettä. Tai kaverilla oli jotain tabletteja. Ne olivat kai sen äidin.
E2: Hengitystaajuus: 12, SpO2 (happisaturaatio): 96 % , pulssi 125, RR (verenpaine) 110/72, lämpö 36,6°C, verensokeri 5,7mmol/L, GCS 3+4+6=13/15, puhaltaa 0,89 promillea.
E1: Avataan suoniyhteys, laitetaan Ringer 500 ml tippumaan ja annetaan hänelle lääkehiilet.
E2: Åsa, voitko nousta istumaan?
P: Kyllä varmaan.
E2: Tästä saat lääkehiilet, jotka sinun tulisi nyt juoda.
E1: Rouva, voisitteko kertoa Åsan koko nimen sekä henkilötunnuksen.
O: Åsa Keto, 120306A1660.
E1: Onko Åsalla mitään sairauksia tai säännöllisiä lääkityksiä?
O: Ei ole, Åsa on ihan terve. Kaikki menee myös koulussa hyvin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mitään tällaista on tapahtunut.
E1: Aivan. Nyt tilanne on kuitenkin se, että meidän täytyy viedä Åsa lasten päivystykseen. Hänen vointinsa on tällä hetkellä vakaa, mutta Åsa ei osaa kertoa, mitä muuta hän on ottanut kuin alkoholia, joten hänet pitää toimittaa sairaalaan. Åsan tajunnan taso on myös alentunut, joten häntä on hyvä tarkkailla. Valitettavasti joudumme tekemään lastensuojeluilmoituksen, sillä kyseessä on päihtynyt alaikäinen nuori.
O: Selvä. Saanko lähteä mukaan päivystykseen?
E1: Saatte tietenkin.
Ensihoito saapuu kohteeseen, jossa 2-vuotias poika on syönyt myrkyllisiä marjoja kotipihalla. Marjojen määrä ei ole tiedossa.
E: Ensihoidosta päivää. Voitteko kertoa, mitä on tapahtunut?
O: Löysin lapseni ulkoa koristepensaan luota suu täynnä marjoja. Luulen, että ne ovat myrkyllisiä.
E: Mistä marjoista on kyse?
O: Näsiästä. Poistin marjat suusta ja soitin heti 112.
E: Osaatteko arvioida kuinka paljon hän on syönyt?
O: En tiedä. Hänellä oli suu täynnä osittain pureskeltuja marjoja, kun tulin paikalle.
E: Kauanko marjojen syömisestä suunnilleen on?
O: En tiedä. Hänellä oli suu täynnä osittain pureskeltuja marjoja, kun tulin paikalle.
E: Kauanko marjojen syömisestä suunnilleen on?
O: En osaa tarkalleen sanoa… Hän oli kanssani ulkona ja kun olin kääntänyt selkäni, hän oli kadonnut jonnekin.
E: Kuinka kauan hän oli näkymättömissä?
O: En osaa tarkalleen sanoa… Hän oli kanssani ulkona ja kun olin kääntänyt selkäni, hän oli kadonnut jonnekin.
E: Kuinka kauan hän oli näkymättömissä?
O: Ehkä kaksi minuuttia, ennen kuin löysin hänet pensaan luota.
E: Kuinka vanha lapsi on ja kuinka paljon hän painaa?
O: Hän on kaksivuotias ja painaa ehkä kaksitoista kiloa.
E: Oletteko antanut lapselle jotakin syötävää tai juotavaa sen jälkeen?
O: Annoin hänelle vähän vettä.
E: Kuinka paljon?
O: Puoli lasillista.
E: Oletteko antanut lapselle mitään lääkettä?
O: En, hätäkeskuksesta neuvottiin antamaan lääkehiiltä, mutta meillä ei ollut sitä kotona.
E: Onko hän oksentanut?
O: Ei ole, mutta hän vaikuttaa pahoinvoivalta.
E: Onko voinnissa jotakin tavallisesta poikkeavaa?
O: Hän on itkuinen ja haroo koko ajan suutaan ja kieltään.
E: Suu näyttää melko punaiselta.
O: Se näytti punaiselta, kun otin marjat pois suusta.
E: Onko hänellä sairauksia tai lääkeaineallergioita?
O: Ei, ei mitään.
Sisällöt on lisensoitu CC BY-SA 4.0.
© Tampereen ammattikorkeakoulu
© Copyright 2020. All Rights Reserved.